Etätyöunelmaa Balilla – Sain opetuksen, jonka tulen muistamaan aina

Etätyöunelmaa Balilla

Lähdin tasan vuosi sitten marraskuussa Balille toteuttamaan yhtä unelmaani. Halusin mennä Balille kuukaudeksi tekemään etätöitä, joogaamaan, surffaamaan, syömään herkullista kasvisruokaa ja nauttimaan rennosta elämäntyylistä ennen paluutani Australiaan. Olin haaveillut etätyömahdollisuudesta Balilla jo siitä lähtien, kun olin siellä opiskelijavaihdossa keväällä 2012.

Tämä kuukausi oli ikimuistoinen. Pääsin tekemään juuri sitä, mitä halusinkin. Seminyakin ja Canggun suosituimmat kahvilat tulivat minulle erittäin tutuiksi. Söin päivittäin herkullisia kasvisruoka-annoksia ja kauniisti koristeltuja smoothie bowleja. Pääsin viettämään rentoa elämää, joogaamaan, surffaamaan, inspiroitumaan sekä työstämään projektejani eteenpäin. Tosin sain tämän kuukauden aikana myös opetuksen, jonka tulen muistamaan aina.

Täydellinen surffipäivä

Oli lauantaiaamupäivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli muutenkin täydellinen sää pieneen surffisessioon. Olin ollut Balilla tässä vaiheessa vajaan viikon. Lähdin surffaamaan kahden kaverini kanssa. Ajoimme skootterit Old Man’sin parkkipaikalle Canggussa. Laitoimme kaikki arvotavaramme kaverin skootteriin, joka pystyi ottaa skootterin avaimen veteen mukaan.

Old Man's Beach Canggu

Valmiina surffiin – Old Man’s Beach Canggussa

Oli hyvin innoissani päästyäni veteen. En ollut surffannut pariin vuoteen, joten alku tuntui hieman takkuiselta. Vedessä olo oli kuitenkin ihanaa ja ajantaju hämärtyi.

Olin erkaantunut kavereistani, enkä nähnyt heitä lähietäisyydellä. Mietin, että pitäisi varmaan palata skoottereille jossain vaiheessa lisäämään aurinkorasvaa. Olin rasvannut ihoni aiemmin villallani ja vielä kevyesti ennen veteen mentyäni. Olin pukeutunut urheiluliiveihin ja lyhyisiin sortseihin, joten suurin osa ihostani oli paljas. Ajattelin, että surffaan vielä hetken ja palaan sitten parkkipaikalle katsomaan, että ovatkohan kaverini nousseet vedestä.

Kun pääsin skoottereille, kaverinikin olivat siellä. Hekin olivat juuri nousseet vedestä. Olimme surffanneet vajaat kaksi tuntia. Tunsin, että ihoani kiristi hieman ja arvelin, että olin hieman palanut auringossa. Kaverini totesivat, että kyllä se iho punoittaa.

Lähdimme Old Man’silta suoraan lounaalle läheiseen warungiin eli paikalliseen ravintolaan. Tunsin, kuinka polte iholla kasvoi hieman. Lounaan jälkeen lähdin takaisin villalleni, rasvasin ihoni kunnolla aloe veralla ja ajattelin, että kyllä se siitä…

Lähdin illalla vielä takaisin Cangguun viettämään tutun synttäreitä. Minulla oli päällä lyhyet sortsit ja totesin pian, että nahkatuolilla istuminen tuntui todella epämukavalta. Jaksoin olla synttäriseurueessa jonkin aikaa, mutta kivut vain pahenivat ja minun oli lähdettävä ajamaan takaisin villalleni Seminyakiin. Muistan, kuinka hampaani kalisivat ajaessani koko matkan ajan ja ihoni oli aivan kananlihalla, vaikka lämpötila oli edelleen lähemmäs +30 astetta.

Flunssa tuntui pieneltä vaivalta muihin kipuihin verrattuna

Nukuin seuraavan yön todella huonosti. Sairastuin flunssaan ja vietinkin koko seuraavan päivän huoneessani. Tilasin ruokaa huoneeseeni, sillä en pystynyt poistumaan minnekään. Pohkeeni olivat alkaneet turvota. Koko selkäni ja jalkani olivat syvän punaiset. Onneksi pakarani olivat olleet sortsien peitossa, joten pystyin edes jotenkin istumaan ja nukkumaan. Flunssa tuntui pieneltä vaivalta muihin kipuihin verrattuna. Joka kerta kun nousin ylös sängystä, tuntui että pohkeeni räjähtäisivät. Jouduin palaamaan takaisin sänkyyn, nostamaan jalat ylös ja yrittää kävelyä hetken päästä uudestaan. Sängystäni oli matkaa kylpyhuoneeseen noin 3 metriä, johon minulla saattoi mennä useampi minuutti, koska kävely teki niin kipeää.

Seuraavana päivänä uskaltauduin poistua villaltani vasta auringon laskettua. Yritin hoitaa ihoani kotikonstein. Kävely oli edelleen vaikeaa. Ajattelin, että kyllä tämä tästä lähtee laskeutumaan parissa päivässä. Googlailin infoa auringon polttaman ihon hoitoon ja tiedostin, että sairaalareissu olisi  myös mahdollinen.

Vaikka tilanne oli ikävä ja kivulias, oloni oli levollinen

Tiistaina kivut tuntuivat lievemmiltä, joten lähdin kahvilaan tekemään töitä päiväksi. Palasin illalla villalle ja huomasin yhtäkkiä, että myös reiteni olivat turvoksissa. Säikähdin todella paljon, joten soitin saman tien paikalliselle ystävälleni. Hän tuli hakemaan minut ja vei minut sairaalaan.

Päivystyksessä minut laitettiin heti tiputukseen. Sairaanhoitaja otti minusta verikokeita ja yritti hoitaa palanutta ihoani. Sain lopulta kuulla, että minun on jäätävä sairaalaan yöksi, sillä tulehduksen vaara oli suuri. Minulla todettiin samalla 2. asteen palovamma.

Pohkeeni lopulta tulehtuivat seuraavana päivänä, joten onneksi olin tällöin sairaalassa. Vietin kaksi päivää tiputuksessa. Sain kasan lääkkeitä ja antibioottikuurin.

Vaikka tilanne oli ikävä ja kivulias, oloni oli levollinen, sillä oli erittäin hyvässä hoidossa. Balilaiset sairaanhoitajat olivat todella ihania! Olin myös erittäin kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä. Seminyakissa sijaitsevan smoothie baarin (Nalu Bowls) työntekijä toi mm. minulle sairaalaan suosikki-smoothieannokseni. 😀

Opetus, jonka tulen muistamaan aina

Päästyäni sairaalasta lähdin heti maksihameostoksille. Tiesin, etten voinut täysin välttyä auringolta, joten oli tärkeää pystyä suojaamaan ihoni niin hyvin kuin mahdollista.

Etätyötä Balilla

Päästyäni sairaalasta työnteko jatkui normaalisti

Muu ihoni parantui melko nopeasti, mutta pohkeeni olivat arat ja punoittivat vielä viikkoja. Tämä kokemus oli melko pelottava ja se pysäytti minut. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut vastaavanlaista kipua. En ollut koskaan myöskään ajatellut, että auringosta voisi saada niin vakavan palovamman. Sain sellaisen opetuksen, jonka tosiaan tulen muistamaan aina ja toivon, ettei kenenkään tarvitse kokea samaa. Minun olisi pitänyt tajuta suojata ihoni paremmin esim. pitkillä leggingseillä tai oikeasti nousta vedestä pois silloin, kun ensimmäisen kerran sitä ajattelin. Olin kuitenkin viettänyt koko kesän Suomessa, eikä minulla ollut minkäänlaista pohjarusketusta.

Olen aina nauttinut auringossa olosta jossakin määrin, mutta tämän kokemuksen myötä minusta on tullut erittäin tarkka auringossa vietetyn ajan kanssa. Minua alkaa nykyään saman tien ahdistaa, jos tajuan olevani auringossa eikä minulla ole aurinkorasvaa.

Viime kesä Suomessa oli aivan mieletön, mutta huomasin, kuinka välinpitämättömästi jotkut ihmiset suhtautuivat aurinkoon. Jotkut kommentit jäivät erityisesti mieleeni: ”En tarvitse aurinkorasvaa – en pala koskaan”. Joka kerta, kun näin auringon punoittamaa ihoa kaupungilla kesällä, muistoni ja kipuni tulivat mieleen.

Normaaliolosuhteissa palovamman saamiseen auringosta on tottakai pienemmät riskit, mutta kokemukseni muistuttaa siitä, kuinka voimakasta auringon säteily voi olla. Minun tapauksessani palovammaa edisti tietysti myös merivesi.

Nyt vuoden jälkeen ihoni näyttää siistiltä. Pohkeisiini tuli palamisen jälkeen pieniä pisamia ja luomia. Suihkun jälkeen pohkeeni tuntuvat melko kuivilta, joten rasvaan ne aina ensimmäisenä. Kokemukseni myötä olen myös tyytyväinen, että olen nyt Suomessa ja ihoni saa hieman lepoa auringolta, koska Balilla ja Australiassa siltä on välillä vaikea välttyä.

Tässä pikkupakkasten alkaessa on kiva muistella vuoden takaisia Bali-seikkailuja… Vaikka tarinani opetus ei ehkä olisi monellekaan ajankohtainen täällä pohjolassa, halusin kertoa kokemuksestani ja toivon, että se muistuttaisi meitä kaikkia auringon säteilyn tuomista riskeistä.

With love,

Jonna xx

***

Vuosi sitten julkaisemani Instagram-postaus:

”It’s not the safest place to travel to. I’ve got so many cuts, scars and bruises here, a tropical virus that took me to quarantine at a hospital in Finland for 3 days, just spent 2 days at a hospital last week cause of 2nd degree burn and infection… but still I’m at my happiest here”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *